"Maria kääntyi Sinebrychoffinkadulle. Hän kaivoi avaimet taskusta, tyonsi vaunut sisään ja nosti kantokassin hissiin. Kotiin päästyään hän laski kassin varovasti eteisen lattialle ja meni valoja sytyttämättä hallin läpi suoraan olohuoneen ikkunaan. Oli katsottava hiukan yläviistoon pystyäkseen näkemään vastapäisen talon ylimmän kerroksen päätyikkunat." (S. 22.)

"Lopullisesti asian oli ratkaissut Inari Lappi, joka oli tarjonnut parin korttelin päässä sijaitsevan vihreän jugendtalon ullakkoasuntoaan suorastaan naurettavan edullisesti." (S. 28-29.)

"Iso Roobertinkatu oli muuttunut täydellisesti niistä ajoista. Kävelykadun pätkän oli pitänyt tuoda keskieurooppalaista eloa ja väriä, mutta Martikan mielesätä muutos oli keinotekoinen. Kasinotalouden hulluina vuosina pankit olivat sitten vallanneet liiketilat, jotka oli tarkoitettu pienille myymälöille. Laman kierteessä isot tilat jäivät tyhjilleen, mutta nyt kadun varteen oli jälleen ilmestynyt uusia liikkeitä, vaatekauppoja, ravintoloita ja vaikka mitä." (S. 128.)

"He sattuivat asumaan samassa talossa ja samassa kerroksessa Lönnrotinkadulla, kävivät joskus toisissaan lainaamassa ruuvimeisseliä tai hehkulamppua, juttelivat niitä näitä, tiesivät suurin piirtein, mitä toinen teki työkseen." (S. 43.)

"--- hän oli kiertänyt koko Lauttasaaren ja käynyt pursisatamassa tarkistamassa veneen ja heittämässä tapansa mukaan kuivuneita leivänpaloja Lanakujan poukamassa talvehtiville sorsille. --- hän oli lähtenyt uudelleen koiran kanssa ulos. Oli ollut jo pimeää. Hän oli kävellyt Lahnalahdenpuiston ohi Tallbergin Puistotielle ja kiertänyt Meripuistontien kautta takaisin Lauttasaarentielle." (S. 134.)