"Auroralle Helsinki oli ennestään tuttu, sillä hän oli asunut siellä lapsena. Mutta Iida oli aivan pyörällä päästään Helsingin ihmeistä. Hevosten kaviotkin kopisivat nupukadulla oudosti ja terävästi, eivätkä pehmeästi niin kuin kotiseudun hiekkateillä. Hevosrattaita oli paljon, oli ihan jäädä hevosen alle. Raitiovaunut kulkivat kirskuen raiteillaan." (s. 22)

"Esplanadin leveällä puistokäytävällä palvelustytöt työnsivät valkomekkoisia poikia ja tyttöjä lastenvaunuissa. Rouvat ja herrat taluttivat pitkäjalkaisia koiranruipeloita. Simpukka-katoksen alla soitti orkesteri. Jäätelönmyyjät, veitsenteroittajat, kengänkiillottajat ja lehtipojat huutelivat." (s. 22)