"Maurinkadulla Winter meni kuskin puolesta de Carnallin pihalle ja huusi renkiä avaamaan ajoportin. Jo pihalta hän arvioi talon sellaiseksi, ettei Caspar af Holmeénin ponnisteluja sedän miellyttämiseksi tarvinnut oudoksua. Kuka tahansa köyhä sukulainen oli valmis kumartamaan muutaman kerran saadakseen edes osan pitkästä, kullankeltaisesta mustakattoisesta rakennuksesta, jonka leveän kuistin pieliin soihdut syttyivät heti, kun kuultiin isännän saapuvan kotiin." (S. 249.)

"Mutta sitten noustiin leveälle kadulle, jonka keskellä kulki lumikasan päällä kaksi rekiuraa. Se oli Elisabetinkatu ja saanut nimensä Venäjän edellisen keisarinnan mukaan. Hämeentien ja Elisabetinkadun kulmassa seisoi katsomisen arvoinen kivitalo, joka kuului kreikanuskoisille papeille. Muuten talot olivat matalia ja korkealta rekiuralta katsottuina varsin vaatimattomia." (S. 250-251.)

"Kirkolta osa väestä lähti Yrjönkatua kumpaankin suuntaan ja osa länteen Bulevardille. Holmin reki matkasi palaavien kirkkorekien jonossa uuden teatterin ohi Eteläesplanadia satamaan päin. Joukko jalkamiehiä ja jokunen reki kääntyi Korkeavuorenkadun ja Kasarminkadun mäkeen. Se nousi niin jyrkkänä, että nuoret yleensä komennettiin kävelemään reen perässä. Valtaosa jatkoi matkaa Kruununhakaan ensimmäiseen kapunginosaan. Holmin reki kääntyi Unioninkadun kulmasta oikealle Kaartinkaupunkiin kolmanteen kaupunginosaan, ajoi jonkin matkaa katua ylös ja sitten sisään maisteri Frenckellin kaksikerroksisen talon ajoportista." (S. 318.)