"Täällä Kruununhaan perukoilla talot olivat vielä puisia ja matalia ja korkeiden lankkuaitojen takana rehottivat puutarhat. Tartuin ovenkolkuttimeen ja ja kopautin sillä pari kertaa. Rakastin tätä vanhaa taloa, isänperintöäni. Sen kadunpuolen korkeat ja ja hiljaiset huoneet olin täyttänyt suvun muistoilla ja perintöhuonekaluilla. Oma huoneeni oli aurinkoisen puutarhan puolella ja ylhäällä katonrajassa vinttikamarissaan asusti pikku-Ida." (S. 67.)

"Kiersin naiset ja lapset vähin äänin ja käännyin kulman ympäri Albertinkadulle. Siinä se oli. Kaksikerroksisen puutalon oven yläpuolella luki haalistunein kultakirjaimin kolmella kielellä Anniskelu ja kyltissä Gehenna." (S. 45.)

"Ala-aulassa oli hiljaista, mutta salongin avoimista ovista kantautui puheensorinaa ja viulun haikeita säveliä. Teekonsertti oli jo alkanut. Seisoin hetken ovensuussa ja tähyilin Ingridiä, mutta häntä ei näkynyt. Ehkä hän ei jaksanut osallistua seuraelämään, joka oli kovasti vilkastunut sen jälkeen kun ravintola oli taas siirtynyt Kleinehin asiantuntevaan hoitoon. Kylpylä oli päässyt sodan jälkeen pahasti rappeutumaan. Seisoin hetkisen neuvottomana salongin ovella. Missähän täällä mahtoi olla vesikuuripotilaille varattuja huoneita? Tämäkin oli Kleinehin uusi yritys saada laitos jälleen tuottavaksi. Aikaisemmin kuurivieraiden oli ollut etsittävä majapaikkansa muualta." (S. 120-121.)