"Apollonkadulta Lallukkaan tultaessa (toinen sisäänkäynti on Hesperiankadun puolelta) käännytään ovesta vasemmalle ja kerrosta alempana on juhlasalin eteinen, jossa on vaatenaulakot, puhelinkoppi ja ovet naisten- ja miestenhuoneisiin. Heti pääoven sisäpuolelta laskeutuvat leveät portaat alas juhlasaliin, jonka permanto on kiiltäväksi vahattua tammiparkettia. Sali ei ole suuren suuri, mutta se on korkea. Ovea vastapäätä on muutama kapea ikkuna. Ikkunalaudoilla on veistoksia, seinät ovat täynnä tauluja. Salissa on pieniä pöytiä ja tuoleja ja seinustoja kiertävät kiinteät puupenkit. Oikealla on minimaalisen pieni näyttämö sivuun vedettyine verhoineen ja flyygeleineen." (S. 13.)

"Töölönlahti kimmelsi auringossa. Jasmiini tuoksui. - Että keskellä kaupunkia voikin olla näin rauhallinen paikka, Kurre sanoi tyytyväisenä huokaisten, kun he istuivat puistonpenkille." (S: 124.)

"Aula oli L-kirjaimen muotoinen. Vasemmalla vaatenaulakot, kaksi hissiä ja leveä portaikko alakertaan. Karpalo riisui päällystakkinsa ja ripusti sen naulakkoon. Mikrofonista kuului tasaista pianonpimputusta. Aula jatkui oikealle pitkänä käytävänä. Ikkunaseinustalla oli muutama tuoli ja suuri pyöreä pöytä täynnä sanomalehtiä. Vastapäsellä seinällä työlistat, tiedotuksia, julisteita ja postilokerot. Valkoinen lattia, vaaleat seinät. Suuri näköalaikkuna Töölönlahdelle. Suoraan vastapäätä häämötti Kansallisteatterin siluetti, hiukan kauempana oikealla Finlandiatalon juhlavat ääriviivat." (S. 129.)

"Aamusta alkaen Pasilassa oli vilskettä. Mainos-Television pihaan ajoi autoja jatkuvasti, parkkipaikat alkoivat täyttyä jo heti kahdeksan jälkeen. Studiorakennuksen aulassa kuljeskeli kiireisiä ihmisiä: toimittajia, ohjaajia, kameramiehiä, järjestäjiä, kuvaussihteereitä, teknistä henkilökuntaa ja toimistovirkailijoita. Varsinainen studio oli rakennuksen pohjakerroksessa. Siellä oli studion lisäksi pieni kahvio, pukuhuoneet, maskeeraushuone, kampaamo, tarpeisto ja lavastamo. Kaksi kerrosta ylempänä oli tarkkailuhuone." (S. 209-210.)