"Istun katolla ja allani leviää Eira kivitaloineen ja torneineen ja puistoineen ja mainostoimistoineen. Allani leviää Helsinki salaisine sisäpihoineen ja katuineen ja kahviloineen, joissa juodaan kahvia juomalaseista ja sämpylöissä on edam-viipaleen sijaan mozzarella-juustoa." (s. 8)

"Nenneä ja Iidaa ei näkynyt Engelin täpötäydessä salissa. Istahdin tupakkapuolelle, tilasin maitokahvia ja katselin ulos. Pimeni, asvaltti kiilsi märkänä ja pöydillä palavat tuikut heijastuivat lasiin. Tuomiokirkon julkisivu hohti valoa ja kellotaulu leijaili elokuisen illan tummuudessa." (s. 16)

"Kalliossa oli harmaampaa kuin kouluaikoina. Joka toisessa kauppahuoneistossa oli kirpputori. Pankit ja design-liikkeet olivat kadonneet. Vain Karhupuiston miehet olivat jäljellä pussikaljoineen ja kefiiripurkkeineen. Kuvittelin, että he olivat istuneet puistossa yhtä sitkeästi kuin kivinen karhu. Lumi oli satanut heidän päälleen ja sulanut pois, ja aina he olivat istuneet samalla penkillä." (s. 30)

"Iida itki vielä kun me seisoimme Torkkelinkujalla odottamassa taksia. Ensilumi oli harmaata sohjoa, vain nurmikolla se oli valkeaa. Paljaan puun oksalta meitä tuijotti varis. Tuuli pyyhkäisi Torkkelinmäen yli ja varisti oksista pisaroita lumeen. Keltaiset ja punaiset ja vihreät talot seisoivat äänettöminä puistikon ympärillä." (s. 226)

"Nousin Kaikukujan portaita kohti keltaista koulurakennusta. Alli Trygg-Heleniuksen puistossa istui pultsareita kulauttelemassa Sorbusta ja piimää. Sumu kiemurteli heidän ympärillään kuin he olisivat olleet urbaaneja maahisia." (s. 331)

"Maksoimme ja lähdimme ulos lämpimään iltaan, kävelimme Aleksanterinkatua keskellä ihmisiä, jotka menivät sisään ja ulos kauppojen ovista. Sininen taivas oli vaalenemassa kun aurinko laski. Ensimmäistä kertaa paluuni jälkeen olin oikeasti onnellinen siitä, että olin taas Helsingissä tuttujen paikkojen ja ihmisten keskellä." (s. 384)