"Mutta etäällä, melkein autovirran keskellä, kuitenkin kadun turviin sijoittuneena, seisoi ylisihteeri ja katseli värähtelevin sieraimin ja hitaasti liikkuvin silmäterin tuota outoa kaistaletta graniittilinnan kyljessä. Ihmislaumat parveilivat siellä kuin jollakin järjettömällä pyhiinvaellusmatkalla. Jäykistyneet tököttinaiset ja lasisilmin tuijottavat lapset saarsivat koko kaupungin..." (s. 55)