Ehdoton suosikkini oli helakanviheriä talo Aabrahamin ja Eerikin kulmassa, se erottui totisemman värisestä ympäristöstä tehokkaasti. Oli mukava kuvitella, minkälaista noissa taloissa oli sisällä: suuria korkeita huoneita, tummaa parkettia ja pölyisiä kristallikruunuja varmaan. Ja asukkaat vanhoja, vanhoja, daameilla pitsipuserot ja kameekorut, herroilla damaskit ja hopeanuppinen kävelykeppi.

Niinpä koko porukka lukuun ottamatta Pauliinaa ja Mustia kokoontui lokakuun viidennen iltana Kurkien Pohjoisrannassa sijaitsevan asunnon rappukäytävään. Kadun toisella puolen vellova meri vaikutti vihaiselta. Harmaanvihreät laineet kehittivät ihka oikeita vaahtopäitä siinä pienessä lahdelmassa, joka jäi Pohjoisrannan ja Korkeasaaren väliin, ja tuuli tuntui menevän ytimistäkin läpi.