Aleksanterinkadulla on jalkakäytävillä metallipalkkeja joissa on ainakin kasvien nimiä. Mitä kaikkea niissä on mainittu, ja ovatko ne muisto Kluuvinlahdesta vai miksi ne on sinne kirjattu?

Kuparinauha on muisto ajasta, jolloin Kluuvi oli merenpohjaa. Aleksanterinkadun jalkakäytävän kiveyksen kuparinauhaan on kaiverrettu ruovikkoisen merenlahden eliöiden latinankielisiä nimiä. Katukiveyksen kupariset tekstiviivat on sijoitettu kohdalle, jossa vielä 1800-luvun alussa oli Kluuvinlahden rantaviiva.

Helsingin kaupungin rakennusviraston katuosasto ja Helsingin kaupungin taidemuseo järjestivät kunnostettavan Aleksanterinkadun ympäristöteoksesta ideakilpailun, josta toteutettavaksi valittiin Tuula Närhisen ehdotus Kluuvinlahden fossiilit. Kluuvi (Gloet) tulee ruotsin sanasta glo. Se tarkoittaa puoliksi umpeutunutta merenlahtea.

Keskiajalla, ennen Helsingin perustamista, oli Töölönlahdelta vesiyhteys nykyisen Kauppatorin tienoille kapeaa salmea pitkin. Salmi soistui vähitellen umpeen, ja kun Helsingin kaupunki vuonna 1640 siirrettiin Vironniemelle, oli paikalla jo kapea Halsen-niminen kannas nykyisen Esplanadikappelin kohdalla. Töölönlahden eteläpuolisen matalan pitkulaisen lahden nimi oli Kluuvinlahti, ruotsiksi Gloviken tai vain Gloet. Kun Helsinki alkoi 1800-luvun jälkipuoliskolla nopeasti kasvaa, tarvittiin uutta rakennusmaata kipeästi lisää. Tällöin tehtiin erilaisia suunnitelmia Kluuvinlahden täyttämiseksi, joka sitten toteutettiinkin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Laajat osat Helsingin nykyisestä ydinkeskustasta ovat siis entistä merenpohjaa.

Nykyisin Kluuvi on täytetylle alueelle muodostuneen kaupunginosan nimi. Sen pohjalle on sittemmin muodostettu useita uusia nimiä, sellaisia kuin Kluuvikatu, Kauppakeskus Kluuvi jne., jotka ovat vakiinnuttaneet entisen soistuneen merenlahden nimen alkuperäisestä suuresti poikkeaviin yhteyksiin.