Pääkaupunkiseudullakin on paljon niin sanottuja rintamamiestaloja. Miten nämä aikanaan syntyivät, eli jaettiinko tontit ilmaiseksi vai jotakin maksua vastaan? Jos jälkimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, niin oliko hinta suunnilleen sama kaikkialla, vai olivatko toiset alueet kalliimpia kuin toiset? Pääsikö alueen itse valitsemaan, vai osoitettiinko hakijalle tontti vähän mistä sattuu?

Suoria vastauksia kiinnostaviin kysymyksiin on valitettavasti mahdoton antaa. Toimistopäällikkö Antero Allisto Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tonttiosastolta totesi, että rintamamiestonttien jaosta huolehtineet toimielimet ovat lopettaneet työnsä, ja asiakirjat lienevät Helsingin kaupunginarkiston hallussa. 1950-luvulla rakennettiin Helsingissä viimeiset osakeyhtiömuotoiset rintamamiestalot. Rintamamiestonttien luovutuksesta ovat maanhankintalain säätämisen ja lain toimeenpanon aikoihin (vuodesta 1945 alkaen) kirjoittaneet ainakin Uusi Suomi ja Helsingin Sanomat sekä Suomen Sosiaalidemokraatti. Näissä lehdissä julkaistujen uutisten perusteella on mahdollista löytää se aika, jolloin rintamamiesasioita on käsitelty Helsingin kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa. Rintamamiestonttien luovutuksesta on mainituissa elimissä tehty ainakin jonkinasteinen periaatepäätös.

Siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen oli sodan jälkeisen yhteiskuntahistorian keskeisimpiä kysymyksiä. Huhtikuussa 1945 hyväksytty maanhankintalaki käynnisti laajat toimenpiteet maan luovuttamiseksi siirtolaisille, rintamamiehille, sotainvalideille sekä sotaleskille ja -orvoille. Maanhankintalain perusteella muodostettiin 1950-luvun loppuun mennessä lähes 150 000 uutta viljelmää, tonttia tai lisäaluetta. Rintamamiesten asuntokysymys ratkaistiin myös kaupungeissa asutuslailla.

Laukkonen, Veikko: Jälleenrakennusvuosien pientalo Suomessa (Transkustannus, 1987)
Suomi 75 : Itsenäisen Suomen historia 3 (Weilin+Göös, 1992)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maanhankintalaki