Elämä jota en olisi halunnut elää

tietokirjallisuus
Tekijät
kirjoittaja
Paikat
Lido Salosen ensimmäinen koti (eka hima) oli Alppikatu 15:ssä isoisän kivitalossa.
Salosen perhe asui Klaukkalantie 22:ssa vuodet 1957-65, ja Lido kävi Metsolan kansakoulua.
Perheen isän kuoltua Klaukkalantien omakotitalo palautui isoisän omistukseen. Lidon äiti joutui etsimään uuden asunnon. Kahdeksan lapsen yksinhuoltajaäiti sai vuokrata Tammisalosta merenrantahuvilan.
Lido kuului nuorena Kaisaniemen ja Rautatieaseman jengiin.
"Mulla rupes Tammisalon aikoina menee olosuhteisiin nähden turhan lujaa. Olin jotenkin ajautunut tai oikeastaan päässyt Kaisun ja Steissin jengiin. Se tais olla Cleo, joka vei mut ekalla kerralla Steissille. Jengi oli Stadin pelätyin ja pyörittiin iltaisin ja öisin Kaisaniemen puistossa ja rautatieasemalla. ... Meitä oli kymmeniä, usein jopa satoja. Yhteistä meillä oli ongelmallinen lapsuus ja järjetön kapina kaikkia auktoriteettejä vastaan. Yhdellä oli mutsi ja faija eronnu. Toisella oli kummatki vanhemmat delannu. Jollain oli faija tappanut mutsin ja sitten itsensä. Aika moni kävi siellä koulukodistakin käsin, tottakai salaa." (s.33)
Perheen seuraava koti oli Toisella linjalla, tornitalon kahdeksannessa kerroksessa.
"Mä olin asunut Linjoilla vain pari viikkoa, kun hiffasin, ettei ole aivan helppoa asettua toisten nurkille. Kalliossa jengeillä oli tarkat rajat. Jos muutat niiden reviireille, sulle tehdään testi ja tsekataan mistä sä oot tehty." (s. 43)
"Oli meillä mutsin kanssa yhteinen kalakauppakin Hakaniemen torilla. Jokainen arkiaamu paineltiin hieman ennen neljää työntökärryjen kanssa kalatukkuun ja ostettiin fisuja. Viiden aikoihin oltiin saatu roudattua fisut torille ja duunattiin puoti pystyyn." (s. 41)
Kielet 
suomi
slangi
Tapahtuma-aika 
1950-luku
1960-luku
1970-luku
1980-luku
1990-luku
2000 - 2010
Henkilöt
"Keikan loputtua änkesin takahuoneeseen. Näin Remun. Se tsiigas mua ja heitin sille: "Hei jätkä, tuu mun bändiin?" Se tsiigas mua hölmönä ja vastas: "Hei poju, on mua pyydetty Dänin kultapossukerhoonkin." Olin ihan pokkana, enkä välittänyt sen jutuista. Se yritti pompottaa, mutta se ei hämännyt mua. Mä tiesin tarkkaan mitä halusin ja sillä siisti. Seuraavalla viikolla sitten jo treenattiin Remun kanssa. Eka Kalevala oli syntynyt, vaikka nimi vielä antoikin odottaa itseään." (s. 53)
Selaa tai varaa teos kirjastosta