"Keikan loputtua änkesin takahuoneeseen. Näin Remun. Se tsiigas mua ja heitin sille: "Hei jätkä, tuu mun bändiin?" Se tsiigas mua hölmönä ja vastas: "Hei poju, on mua pyydetty Dänin kultapossukerhoonkin." Olin ihan pokkana, enkä välittänyt sen jutuista. Se yritti pompottaa, mutta se ei hämännyt mua. Mä tiesin tarkkaan mitä halusin ja sillä siisti. Seuraavalla viikolla sitten jo treenattiin Remun kanssa. Eka Kalevala oli syntynyt, vaikka nimi vielä antoikin odottaa itseään." (s. 53)