Väinö Vähäkallio ja hänen toimistonsa, arkkitehdin elämäntyö ja verkostot

tietokirjallisuus
Tekijät
kirjoittaja
Paikat
Väinö Vähäkallion (s.1886) lapsuudenkoti oli Ruoholahdessa Alku-asuntoyhtiössä.
Asunnot käsittivät ison kamarin, keittiön ja eteisen. Monet perheistä vuokrasivat talvisin kamarin opiskelijoille. Keittiössä oli "kunnollinen hella", vesijohto ja viemäri, vesiposti oli pihalla, samoin joka perheellä "puusee" piharakennuksessa. Asuntoon kuului kellari juuressäilytystiloineen ja ullakko. ... Elettiin lähellä vilkasta kaupunkikeskusta ja kohdattiin eksoottista väkeä: tataari-kaupustelijoita, italialaisia posetiivareita, venäläisiä ja juutalaisia. Ruotsinkielen tuleminen tutuksi lapsuusympäristössä oli monelle merkittävää sosiaalisen nousun kannalta. Kodin pihapiirissä Vähäkallio kohtasi viisi vuotta vanhemman Thomanssonin "Vävän", Väinö Tannerin.
Lapsuusvuosien tuttavuus Elannon toimitusjohtajaksi nousseen Väinö Tannerin kanssa toi Vähäkalliolle töitä. Hän piirsi paljon sisustuksia, myymälärakennuksia, teollisuuskorttelin ja henkilökunnan asuintaloja Osuusliike Elannolle.
Vähäkallion nimissä on suuri osa Elannon 1920-luvun punatiiliarkkitehtuurista, josta tuli osa liikkeen imagoa: hallintorakennus, keskusvarasto ja leipätehdas, henkilökunnan asuinkerrostaloja ja osa komeimmista myymälöistä. Uusista myymälöistä muodostui alueittensa maamerkkejä: Haagassa (1927) teiden risteyksessä, Intiankadulla (1927) vilkkaan raitin varrella; Malmilla (1931) kaarevana pääradan varrella.
Vähäkallio toimi Rakennushallituksen pääjohtajana 1936-43.
Vähäkallion perhe muutti Annankatu 23:een, Väinö Vähäkallion suunnitteleman kerrostalon ylimpään kerrokseen heti talon valmistuttua 1923.
Vähäkallio suunnitteli talon yhteistyökumppanilleen rakennusmestari Jalo N. Syvähuokolle. Nykyisin talo on Romanian suurlähetystö.
Tuttava Suomalaiselta Klubilta, laivanvarustaja Antti Wihuri tilasi Vähäkalliolta huvilan suunnitelmat Kulosaaren kaakkoiskärjessä olevalle tontille, talo valmistui 1938. Se on ottanut kävijänsä vastaan manifestoivan modernina ja näyttää purjehtivan kuin höyrylaiva tai zeppeliini.
Yrjönkadun uimahalli lienee suuren yleisön parhaiten tuntema Vähäkallion työ.
Hallin käyttäjät edustivat yhteiskuntaa laidasta laitaan. Vapaakylvyissä kävivät kansakoululaiset luokittain, poliisit ja palomiehet saivat uinti- ja hengenpelastusopetusta. Uimahyppääjät ja kilpauimarit harjoittelivat, järjestettiin uintikilpailuja; siihen oli iso allas mitoitettu. Vesipalloilijoille oli vuoronsa, lasten uimaopetusta annettiin pikku altaassa. Ns. parempi väki nautti toisen kerroksen tilaussaunasta. - Presidentti Ryti pidätettiin sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin Mannerheimille sisustetusta, hirsillä vuoratusta hytistä numero yksi.
Väinö Vähäkallio on rakennuksen, silloisen Kallion yhteiskoulun arkkitehti.
Edustavia sisätiloja pidettiin merkityksekkäinä Kallion lyseon oppilaille, joista monet olivat lähtöisin ahtaista oloista ja vaatimattomista kodeista. Koulun entinen rehtori Jalmari Jaakkola muisteli mielellään talon suunnittelua Vähäkallion kanssa: oli pyritty kodinomaisuuteen ja pitkien pimeiden käytävien välttämiseen, suorakulmaisuuden lieventämiseen kaarin sekä esteettisten virikkeiden tarjoamiseen myös puupintojen muotoilun, värinkäytön ja valaisimien myötä.
Hämeentie 8 on Valiola, vuonna 1913 valmistunut Väinö Vähäkallion suunnittelema talo.
Valiolan linnamainen ulkonäkö viesti työväenasumisen statuksen noususta samaan tapaan kuin Armas Lindgrenin hieman myöhempi Kone ja Sillan kortteli. Valiolan lähellä Hämeentien itäpuolella oli nousemassa sarja teollisuuslaitoksia ja Hakaniemen tori oli kehittymässä uusine kauppahalleineen.. Suuri, komea elokuvateatteri ja myymälärivistö kertovat osaltaan työväen mahdollisuuksista kuluttaa hieman entistä enemmän.
Vähäkallio piirsi suunnittelemansa Valiolan talon yhteyteen elokuvateatteri Kalevan.
Kalevan alkuvuosien historia tunnetaan hyvin. Sinne asennettiin Thomas Edisonin kehittelemät kinetofonit 1915 ja siellä esitettiin neljää elokuvapätkää äänilevyin säestettyinä. Sisällissodan aikoihin, jolloin elokuvien saanti oli hankalaa, esitettiin varieteeohjelmaa: elokuussa 1917 seurasivat toisiaan laulajat, "asteikkoihminen" eli "mies ilman luita", kuplettilaulajat Oscar Nyström ja Alfred Tanner sekä kahden näyttelijän hupailu. Vuonna 1918 elokuvateatteri toimi sotasairaalana. Teatteri lopetti toimintansa 1964 ja on muutettu bingohalliksi.
Punatiilinen Joukola Kapteeninkadun ja Vuorimiehenkadun kulmassa on Vähäkallion suunnittelema (1929).
Monet toiminnat pohjakerroksessa ja suuri asuntokokojen vaihtelu oli ajalle luonteenomaista. Asukasjoukko oli kirjava; asukkaita oli alkuvuosina kaksi kertaa niin paljon (noin 300) kuin nykyään (noin150). Lapsiluku oli ennen suurempi, kotiapulaiset kuuluivat kuvaan ja yksiöihin ahtautui useampi henkilö; niitä lunastivat useat talon rakennuksella työskennelleet muurarit - huhu kertoo, että tämä merkitsi heille pääsyä talon rakennustöihin, mutta toimi myös palkan vakuutena aikana, jolloin rakennusyritykset menivät helposti nurin.
Vähäkallio piirsi suunnittelemaansa Joukolan taloon elokuvasalin, vaikka vuokralaisesta ei ollut tietoa. Elokuvateatterin nimi oli aluksi Atlantis (1929-30), sitten Hollywood (1930) ja Joukola (1930-84)
Oikeustalo, Salmisaarentaloksikin kutsuttu, oli alkujaan Alkon tehdas, keskusvarasto ja pääkonttori - ja Vähäkallion suunnittelema.
Kielet 
suomi
englanti
Tapahtuma-aika 
1850 - 1900
1900 - 1920
1920-luku
1930-luku
1940-luku
Henkilöt
Selaa tai varaa teos kirjastosta