"Iidan mielestä Helsinki oli näyttänyt niin kauniilta, kun hän seisoi laivan kannella liikkeelle lähdettäessä. Miten komeita olivatkaan iso valkoinen luterilainen kirkko ja venäläinen kirkko kultaisine kupoleineen. Taivaskin näytti niin suurelta, ja siellä kiisi pilviä, jotka muodostivat isoja kaupunkeja, paljon isompia kuin Helsinki." (s. 72-73)

"Auroran mieleen välähti Helsinki vuonna 1899 helmikuun manifestin julistamisen jälkeen. Silloin kauppiaat levittivät mustaa kreppiä näyteikkunoihin, ja ihmiset pukeutuivat mustiin, äiti ja Aurorakin. He kävelivät lumista aukiota pitkin kohti mahtavaa valkoista kirkkoa, äiti käveli huohottaen, sillä hän odotti jo pikkuveljeä. He laskivat kukkansa lain jumalattaren jalkojen juureen. Äiti purskahti itkemään. Monet aikuiset miehetkin itkivät, sekä vanhat että nuoret." (s. 128)