"Yhtenä kesäkuun päivänä istuskelimme Karhupuiston kiviaidalla 5. linjalla aivan siinä raitiovaunupysäkin luona. Sotilaita tuli lomillensa. He pyysivät hakemaan Kallion apteekista rautaviiniä. Ja me teimme työtä käskettyä. Apteekkari kyllä vähän kyseli, että mihin me niin paljon rautaviiniä? Mutta hän uskoi, kun vakuuttelimme Mummun tarvitsevan. Veimme pullot sotamiehille ja saimme vähän hakupalkkaa. Emme silloin tienneet, että rautaviinissä oli kohtuullisesti alkoholia ja että siitä tuli hyvä känni." (s. 110)