Säännöstelyä jatkui läpi opiskelukauteni ensimmäisten vuosien. Alleviivatuilla leipäkupongeilla sai valkoista polakkaa läheisestä leipäkaupasta, alleviivaamattomilla mustaa leipää taikka puuroa Annankadun kulmassa olleesta Elannon ravintolasta, jonne kello 11 tienoilla ilmestyin lounastani syömään. Luennot olivat yleensä heti aamulla taikka iltapäivällä, joten asuntoni läheinen sijainti yliopistoon nähden teki mahdolliseksi tehokkaan ajan käytön.

Pörssiklubi oli vanha instituutio ja sellaisenaan sillä oli keskeinen merkitys myös klubiperinteen säilyttäjänä Suomessa. Suomalaisen Klubin ohessahan se nimittäin oli ainoa jäsenistönsä suljettuna kohtauspaikkana toimiva huoneisto Helsingissä. Klubin harrastustilat biljardisaleineen, lehtihuoneineen, ravintoloineen ja sen kabinetteineen huokuivat arvokkuutta, minkä ohessa myös klubi-iltojen esitelmät olivat yleensä arvostettuja.

Pääministerin päivällisen ruokalista keskiviikkoiltaisin oli yleensä vaihteleva, mutta eräästä seikasta von Fieandt loi tradition. Alkuruoan aikana tarjottiin säännöllisesti veden tai oluen kanssa Alkon Extra-akvaviittia, jonka maustettu maku miellytti pääministeriä. Pääruokana oli yleensä jotakin lihaa ja juomana yhtä säännöllisesti Geisweiler-punaviiniä. keskusteluja jatkettiin sitten kahvin ja konjakin merkeissä salongissa, ja minun musta vahakansikirjani täyttyi mitä mielenkiintoisimmista merkinnöistä.