"Kevättalvella muutettiin Sörnäisiin. Siellä oli paljon avarampaa, kun kivitaloja ei ollut ollenkaan. Pitkinä pirttiriveinä seisoivat puutalot katujen varsilla, eikä kaikilla kaduilla ollut edes nimiä. Vain neljäs linja oli sekin, jonka varrelle numeroon 22 me muutimme, ja talo olikin melko uusi. Vastapäisellä puolen katua oli talo numero 17 viimeinen, ja siitä alkaen oli joka puolella vain kitukasvuista metsää ja kalliota." (s. 49)

"Josafatin laakso oli niillä kohdin, missä nykyisin on Helsinginkatu. Ensin olin luullut, ettei Helsingissä ole ollenkaan lehmiä, mutta erehdyin. Josafatin laakson liepeillä oli Janssonin talo, jossa lehmät kävivät laitumella nykyisen Brahen kentän paikalla olevalla niityllä." (s. 94)

"Kansallisteatteri ei ollutkaan mikään tavallinen talo. Olin käynyt katselemassa sitä joka puolelta kellarista ullakkoon asti, ja sitä mukaa kun se valmistui, se alkoi näyttää yhä hienommalta. Kiire alkoikin jo hätyytellä; vihkiäisiä piti vietettämän pääsiäisenä ja näyttämöllä harjoiteltiin juhlien näytelmää." (s. 96-97)

"Alppikatu oli kovin yksinäinen ja hiljainen katu. Rauhaa ja hiljaisuutta siellä oli enemmän kuin tarpeeksi Siltasaarenkadun, vieläpä Mariankadun jälkeen. Toisella puolen katua humisivat mustina ja pelottavina korkeat kuuset ja männyt Diakonissalaitoksen rakentamattomalla tontilla."(s. 112)

"Hienot herrat ja rouvat ajelivat vosikalla Alppilan ravintolaan. Siellä he istuivat parvekkeella, joivat kahvia ja söivät makeita ruokia. Kelpasi herrojen. Saivat sinne mennä tavallisetkin ihmiset soittoa kuuntelemaan, kunhan seisoivat siivosti taempana." (s. 106)