Kirjassa kerrotaan Wäinö Aaltosen Kahlaaja-veistoksesta, joka on siirretty Tähtitorninmäeltä Rikhardinkadun kirjastoon.
Surullista tarinassa on, ettei Aaltosen Ainoksikin kutsuttu Uimaan lähtevä nainen enää kahlaa Tähtitorninmäen lätäkössään, vaan se on jouduttu siirtämään turvaan ilmansaasteilta, marmoria rasittavalta kolealta ilmastolta ja vahingontekijöiltä Rikhardinkadun kirjastoon.