Mutta mitä näiden muurien keskellä pilkottaakaan? Siellä näkyy lehtipuiden latvoja! Mennäänpä katsomaan niitä. Kuinka viehättävää olikaan nähdä pieni, mutta tavattoman kaunis puutarha, joka oli istutettu kallioille ja muurien väliin, jotka suojasivat tätä ihanuutta. Siellä oli taidokkaasti leikattuja pensasaitoja, suuria puita sekä hedelmäpuita, mitä moninaisimpia kukkapenkkejä. Itse kallioperustaan oli kaivettu vesilammikko, joka lisäsi paikan viehättävyyttä melko lailla. Kanavan toisella puolela oli huvimaja, jossa koko joukko ihmisiä mahtuisi pitämään hauskaa... (kuvaus Piperin puistosta vuodelta 1799)

Merenrannalla oli aikoinaan vanhojen lehmusten muodostama kehä, johon liittyy parikin tarinaa. Toisen mukaan se istutettiin muistoksi Anjalan liiton miesten salaisista tapaamisista Herttoniemessä. Toinen tieto kertoo, että kehän tarkoituksena oli symbolisoida kahtatoista lautamiestä ja keskellä ollut puu olisi esittänyt tuomaria. Kehän lehmuksista on enää muutama jäljellä ja keskellä seisova puu näyttää selvästi niitä nuoremmalta.

Nyt on kaikki valmista, maa muokattu, käytävät reunustettu ruusuilla ja kukkapenkit valmiina. Monet erilaiset kukat kukkivat jo nyt, ja tuhannet tulevat puhkeamaan muutaman viikon kuluttua ja kaunistamaan tätä entistä perunapeltoa. Kaikki puut ja pensaat, jotka omin käsin istutin syksyllä menestyvät erinomaisesti, vain salkoruusut eli tukkiruusut, "malvat", kuten niitä meillä kutsutaan, eivät menestyneet: kolmestakymmenestä kasvista jäi henkiin vain seitsemän. (Engelin kirje kesäkuun puolivälissä 1826)

Monissa 1900-luvun alkupuolen huvilapuutarhoissa oli samantapaista rehevyyttä ja yltäkylläisyyttä kuin Edvard Fazerilla Oulunkylässä. Ooopperan johtajana ja täysiverisenä taiteilijana hän oli kuitenkin osannut luoda puutarhaansa tavalliset mittasuhteet ylittänyttä dramaattisuutta ja näyttävyyttä. Hän liikkui paljon konserttimatkoilla Euroopan eri maissa, Kaukoidässä ja Yhdysvalloissa ja toi mukanaan uusia ideoita ja uusien kukkien siemeniä ja pistokkaita.